Aavan blogi!

Aavalla (aiemmin Aune) on nyt oma blogi.

Tyhjää.

Voi olla, että katsantokantani on väärä. Täällä tuntuu tyhjältä, vaikka kolme viidestä on vielä kotona.. Sakari muutti maanantaina ja jo illalla Katja laittoi viestiä, että kaikki on mennyt hyvin.. Sakari oli nukkunut matkan ja perille päästyä alkanut syödä puruluuta.. Ihanaa! Sakari löytyy omasta blogistaan. Aune muutti myös, tosin tänään, Maaningalle tähän lähelle. Aunen eli Aavan perhe aikoo myös perustaa blogin, mutta siitä myöhemmin. Huomenna tulee Susanna ja ottaa mukaansa Alvan, se pääsee mummonsa kaveriksi Säkylään..:-)
Pentujen lähtö on aivan kamalaa. En yleensä itke julkisesti, mutta en voi mitään, kun poru vaan tulee. Älkää rakkaat pentujen kodit saako väärää kuvaa, olen huippuonnellinen teistä kaikista ja pennut on juuri teille passelit ja niiden on aika päästä uusiin seikkailuihin..
Siitä huolimatta tänään mietin, että jos muuttaisin navetan vintille kaikkien näiden kotona olevien pentujen ja Xenan ja Pomppasen kanssa ja kävisin vaan hoitamassa muut eläimet, kun maailma nukkuu, ja jos joku yrittäisi hakea meistä jonkun vintiltä pois, nakkelisin tulijaa märäntyneillä kananmunilla. Mietin sitä siis, että soittaisiko Reijo ambulanssin minulle vai saisinko pitää jäljellä olevat ominani. ;-D
Että sellaista.

Kahdeksan viikkoa ja vielä täällä!

Täällä sitä vielä ollaan. Ensi viikolla maanantaista eteen päin ipanat hajaantuvat.. Ainakin Astrid tosin jää vielä viikoksi. Tänään kuvasin pihalla.. Hieman hankaluuksia, kun vain harmaata töhröä päätyi kameran muistiin, ovat nimittäin aika vikkeliä nämä kaverit.

Alva tässä.

Tässäpä Astrid.

Arnepa.

Aune eli Aava.

Ja Sakke Sankari.

Katja! Sakarin korvat on jo 20% vaille pystyssä, kärjet siis vain osoittaa maata..:-D

(Muiden korvat ovat pystyssä jo.)

Naamantaivarpaat..

Voe elämä. Viikon päästä alkaa pennelit lähteä uusiin koteihin! Miten se on mahdollista? Nyt jo? Upeaa olla etuoikeutettu ja saada seurata näitä ystäviä elämän reitillä, alusta saakka. Tämä pentue on minulle merkinnyt hirveästi, eräiden omien asioiden myötä, lisännyt luottamusta elämään ja selviytymiseen. Aivan mahtavaa.
Mukavaa on ollut vastata pentukyselyihin ja se, että olen saanut viiteen perheeseen luvata juuri niihin perheisiin sopivan pennun. Kaikki pennut on siis varattu.
Olisi ollut ihana pitää joku itse, mutta tällä kertaa näin. Hieno tunne on ollut sekin, että jokainen pentu voisi olla se, jonka haluaisin pitää itse. Luonteiltaan kaikki ovat reippaita, sosiaalisia ja iloisia. Ottavat kontaktia ja yllättävissä tilanteissa, jos karkaavat paikalta, tulevat takaisin, Astrid ja Arne ensimmäisinä, sitten Sakari, Aune ja viimeisenä Alva. Alvakaan ei ole pelokas, arka tai mitään sellaista, se on vain, niin kuin pentusten isäkin, filosofinen.:-)
Alva ja Aune ovat muutenkin sellaisia, saattavat pötkötellä puremassa lelua, kun muut riehuvat ja juoksevat. Tosin kun ne villiintyvät, ei puutu ääntä ja kovitenkin ne purevat. Sakari on keskiverto, reipas, osallistuva, mutta rauhallinen, sillä ei ole kova kiire tekemisen tiimellykseen. Luulen, että se on koulutettavuudeltaan hyvä, keskittymiskykyä ainakin löytyy. Sakari tajusi nopeiten, mitä haluan, kun opetin pennuille paineelle myötäämistä kaulapannassa. Jos joku juoksee perässä kun kävelet keittiöstä leikkihuoneeseen, voit vannoa, siellä on Astrid tai Arne. Ne ehtivät kaikkialle ja osallistuvat kaikkeen. Ne myös pussaavat reippaimmin, ottavat paikkansa ja riekkuvat hurjina.
Aivan ihania riähkäpökätsyygeleitä mokomat riiviöt.

P.S. Aika hauskaa, kun Aune on nimetty mummo-vainaan mukaan, äitini sanoi tänään, että edellisen postauksen kuvassa Aune näyttää nimenomaan mummoltani. Minusta Aune on ollut Aune-mummo alusta saakka.:-D <3

Sori. ei uusia kuvia. Kamera kaukana, siis nyt.

Vii.

Julkaistaanpas nyt nämä varsinaiset nimet. Nimeämisessä avusti Kennelliitto, antaen ohjeet tyyliin "jos sinulla ei ole kennelnimeä, saat antaa yhden nimen, jossa ei saa olla samoja päätteitä tahi etuliitteitä ja kirjaimia olkoon korkeintaan 20."
No, mutta laitan sulkuihin nimet, joita suunnittelin toisiksi nimiksi, lapsille tulee vain etunimet ja myöhemmin, jahka kennelnimi Kennelliitosta tulee, eteen lisätään se, jonka kennelnimeksi saan.:-)

Elikkäs, esittelen, ylpeänä tottakai;

Arne (Onnenpoika)

Astrid (Pitkähäntä)

Alva (Unennäkijä)

Arttur (Hirmuinen) (jonka kutsumanimi on Sakari)

Aune (Haltiamieli)

Rakkaat, pienet, ihanaiset naskalihampaat ovat kaikki saaneet omat, hyvät kodit suurella todennäköisyydellä. Lähellä jäänee kolme, kaksi lähtee etelään, mutta muuttavat sinne lähelle toisiaan. Olen iloinen kaikista kodeista, pennunodottajista, joihin tutustuminen on ollut ihanaa.

Malttakaa vielä jokunen viikko, meitä purraan nyt!:-)

Eläinlääkärillä.

Kävimme tänään, "Sharon Stonen" Sannan kanssa, eläinlääkärillä tarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaikki käyttäytyivät luonteensa mukaan. Autoilu vähän jännitti, mutta vastaanotolla oltiin jo ihan messissä "jaa, täällä on tällästä!". Göötit.
Häntätyttö kiipesi ekana pois laatikosta ja tutki eläinlääkärin tiloja. Häntätyttö on aina eka, joka paikassa. Se myös yrittää leikkiä Romppasen kanssa, eikä piittaa tuon taivaallista ison mustan mörähtelystä.;-)
Muut olivat vähän enemmän ihmeissään, mutta kaikki pusuttelivat lääkäriä, eivätkä juuri piitanneet sirutuksesta tai ropeloinnista. Ai niin, kaikki olivat terveitä ja hurmaavia.
Sanna; kovasti kiitos avusta!