Pentusten uudet kodit

Linkkasen nuitten penneleiden blogit tohon kylkeen.

Kaikilla on mennyt uusissa kodeissa mukavasti.

Alva ja Asteri

Kotosalla hilluu vielä typykät, Alva ja Astrid eli Asteri. Viikonloppuna on näillä näkymin tyttöin kotiinlähtöaika. Xena imettää vieläkin silloin tällöin..ja siivoa pentujen jätökset, jos pääsee niihin käsiksi. Hmm. Söpöä.
Rekkaripaperit tuli tänään Kennelliitosta, pistelen ne pikimmiten postin kyytiin, jo muuttaneiden pentusten kotiosotteisiin.:-) (Väsynyt lause, sorppa.)

Aavan blogi!

Aavalla (aiemmin Aune) on nyt oma blogi.

Tyhjää.

Voi olla, että katsantokantani on väärä. Täällä tuntuu tyhjältä, vaikka kolme viidestä on vielä kotona.. Sakari muutti maanantaina ja jo illalla Katja laittoi viestiä, että kaikki on mennyt hyvin.. Sakari oli nukkunut matkan ja perille päästyä alkanut syödä puruluuta.. Ihanaa! Sakari löytyy omasta blogistaan. Aune muutti myös, tosin tänään, Maaningalle tähän lähelle. Aunen eli Aavan perhe aikoo myös perustaa blogin, mutta siitä myöhemmin. Huomenna tulee Susanna ja ottaa mukaansa Alvan, se pääsee mummonsa kaveriksi Säkylään..:-)
Pentujen lähtö on aivan kamalaa. En yleensä itke julkisesti, mutta en voi mitään, kun poru vaan tulee. Älkää rakkaat pentujen kodit saako väärää kuvaa, olen huippuonnellinen teistä kaikista ja pennut on juuri teille passelit ja niiden on aika päästä uusiin seikkailuihin..
Siitä huolimatta tänään mietin, että jos muuttaisin navetan vintille kaikkien näiden kotona olevien pentujen ja Xenan ja Pomppasen kanssa ja kävisin vaan hoitamassa muut eläimet, kun maailma nukkuu, ja jos joku yrittäisi hakea meistä jonkun vintiltä pois, nakkelisin tulijaa märäntyneillä kananmunilla. Mietin sitä siis, että soittaisiko Reijo ambulanssin minulle vai saisinko pitää jäljellä olevat ominani. ;-D
Että sellaista.

Kahdeksan viikkoa ja vielä täällä!

Täällä sitä vielä ollaan. Ensi viikolla maanantaista eteen päin ipanat hajaantuvat.. Ainakin Astrid tosin jää vielä viikoksi. Tänään kuvasin pihalla.. Hieman hankaluuksia, kun vain harmaata töhröä päätyi kameran muistiin, ovat nimittäin aika vikkeliä nämä kaverit.

Alva tässä.

Tässäpä Astrid.

Arnepa.

Aune eli Aava.

Ja Sakke Sankari.

Katja! Sakarin korvat on jo 20% vaille pystyssä, kärjet siis vain osoittaa maata..:-D

(Muiden korvat ovat pystyssä jo.)

Naamantaivarpaat..

Voe elämä. Viikon päästä alkaa pennelit lähteä uusiin koteihin! Miten se on mahdollista? Nyt jo? Upeaa olla etuoikeutettu ja saada seurata näitä ystäviä elämän reitillä, alusta saakka. Tämä pentue on minulle merkinnyt hirveästi, eräiden omien asioiden myötä, lisännyt luottamusta elämään ja selviytymiseen. Aivan mahtavaa.
Mukavaa on ollut vastata pentukyselyihin ja se, että olen saanut viiteen perheeseen luvata juuri niihin perheisiin sopivan pennun. Kaikki pennut on siis varattu.
Olisi ollut ihana pitää joku itse, mutta tällä kertaa näin. Hieno tunne on ollut sekin, että jokainen pentu voisi olla se, jonka haluaisin pitää itse. Luonteiltaan kaikki ovat reippaita, sosiaalisia ja iloisia. Ottavat kontaktia ja yllättävissä tilanteissa, jos karkaavat paikalta, tulevat takaisin, Astrid ja Arne ensimmäisinä, sitten Sakari, Aune ja viimeisenä Alva. Alvakaan ei ole pelokas, arka tai mitään sellaista, se on vain, niin kuin pentusten isäkin, filosofinen.:-)
Alva ja Aune ovat muutenkin sellaisia, saattavat pötkötellä puremassa lelua, kun muut riehuvat ja juoksevat. Tosin kun ne villiintyvät, ei puutu ääntä ja kovitenkin ne purevat. Sakari on keskiverto, reipas, osallistuva, mutta rauhallinen, sillä ei ole kova kiire tekemisen tiimellykseen. Luulen, että se on koulutettavuudeltaan hyvä, keskittymiskykyä ainakin löytyy. Sakari tajusi nopeiten, mitä haluan, kun opetin pennuille paineelle myötäämistä kaulapannassa. Jos joku juoksee perässä kun kävelet keittiöstä leikkihuoneeseen, voit vannoa, siellä on Astrid tai Arne. Ne ehtivät kaikkialle ja osallistuvat kaikkeen. Ne myös pussaavat reippaimmin, ottavat paikkansa ja riekkuvat hurjina.
Aivan ihania riähkäpökätsyygeleitä mokomat riiviöt.

P.S. Aika hauskaa, kun Aune on nimetty mummo-vainaan mukaan, äitini sanoi tänään, että edellisen postauksen kuvassa Aune näyttää nimenomaan mummoltani. Minusta Aune on ollut Aune-mummo alusta saakka.:-D <3

Sori. ei uusia kuvia. Kamera kaukana, siis nyt.

Vii.

Julkaistaanpas nyt nämä varsinaiset nimet. Nimeämisessä avusti Kennelliitto, antaen ohjeet tyyliin "jos sinulla ei ole kennelnimeä, saat antaa yhden nimen, jossa ei saa olla samoja päätteitä tahi etuliitteitä ja kirjaimia olkoon korkeintaan 20."
No, mutta laitan sulkuihin nimet, joita suunnittelin toisiksi nimiksi, lapsille tulee vain etunimet ja myöhemmin, jahka kennelnimi Kennelliitosta tulee, eteen lisätään se, jonka kennelnimeksi saan.:-)

Elikkäs, esittelen, ylpeänä tottakai;

Arne (Onnenpoika)

Astrid (Pitkähäntä)

Alva (Unennäkijä)

Arttur (Hirmuinen) (jonka kutsumanimi on Sakari)

Aune (Haltiamieli)

Rakkaat, pienet, ihanaiset naskalihampaat ovat kaikki saaneet omat, hyvät kodit suurella todennäköisyydellä. Lähellä jäänee kolme, kaksi lähtee etelään, mutta muuttavat sinne lähelle toisiaan. Olen iloinen kaikista kodeista, pennunodottajista, joihin tutustuminen on ollut ihanaa.

Malttakaa vielä jokunen viikko, meitä purraan nyt!:-)

Eläinlääkärillä.

Kävimme tänään, "Sharon Stonen" Sannan kanssa, eläinlääkärillä tarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaikki käyttäytyivät luonteensa mukaan. Autoilu vähän jännitti, mutta vastaanotolla oltiin jo ihan messissä "jaa, täällä on tällästä!". Göötit.
Häntätyttö kiipesi ekana pois laatikosta ja tutki eläinlääkärin tiloja. Häntätyttö on aina eka, joka paikassa. Se myös yrittää leikkiä Romppasen kanssa, eikä piittaa tuon taivaallista ison mustan mörähtelystä.;-)
Muut olivat vähän enemmän ihmeissään, mutta kaikki pusuttelivat lääkäriä, eivätkä juuri piitanneet sirutuksesta tai ropeloinnista. Ai niin, kaikki olivat terveitä ja hurmaavia.
Sanna; kovasti kiitos avusta!

Minkä sille voi, jos on luonnostaan suloinen?

Yhym. Korvat nousee, osoitetaan mieltä

"päästäkää meidät kaikkialle!",

ollaan leikkiväisiä kaikki hereillä olo-hetket.

"Kaikki on suurta, muttei meitä pelota, ei edes se iso musta!!"
"Me purraan kaikkea, leikitään kaikella, meillä on naskalit!"

"Sitten me nukutaan, siellä,

missä satutaan olemaan,

kun Nukku-Matti koppaa kyytiinsä."

"Mutta ollaan me tomeria, reippaita ja tomeria,

me opitaan koko ajan kaikkea!"

Iik! Torahampaita!

Näissä kuvissa eilen, ensimmäistä kertaa uskaltautuivat

keittiöön saakka ja silloin iski itku, "äiti, äkkiä tänne!"

Olen tehnyt niin, että saavat omaa vauhtiaan tulla pois pentulaatikosta ja mennä kauemmas. En siis kantele heitä mihinkään. Tila jossa pennut ovat, on keittiöstä oven päässä, oven, joka ei ole oikeastaan koskaan kiinni. Portti on estämässä lapsia pääsemästä pentujen luo ilman valvontaa.

Tässä Shamantha. Kaikki kyllä kävelevät jo, mutta Ison Mustan näkeminen halvaannutti takajalkaset.;)

Sharon, Shamantha ja Sheriffi.

Pennelit ja Oivariini.

Shamantha.

Isäntä lässyttää "ei ykkikään teittä jää kottiin, ei ykkikään..";-)

Katu-uskottavuus asteikolla 1-10, miinus yksi.

Että sen kaltaista.

Pentuliinit, oioioi.

-Shamantha-

- Shakira-

-Shamantha ja Sharon-

-Sheriffi-

-Shakira-

On ne vaan niin..huokaus. <3

Tylsyyden ylistys.

En nimittäin ole saanut julkaisukelpoisia kuvia otettua kameralla ja puhelimen kamera on vaan niin plaah, eikä tietokone löydä niitä kuvia jajajaja...
Mutta eilen saatiin töpöystodistus liitteeksi rekisteri-ilmoitukseen ja sen kunniaksi pentuset alkoivat (kolme viidestä) availla silmiään. Söpikset.
Kuultiin myös tänään, että Xenan edellisestä pentueesta oleva Minttu-tyttönen on saanut A-lonkkatuloksen ja 0-kyynärä- ja polvituloksen Kennelliitosta. Jee!
Hyvää naistenpäivää!

Pennelit puolet isompia!

Varsinaisessa ensiesittelyssä söpöt pötkylät.

Tyttö, hännätön, syntymänumero 1. Etukäpälissä sukat.

"Shakira"

Poika, töpö, number 3. Valkoisia varpaita.

"Sheikki"

Tyttö, nro 5. Ei häntää, harmaat etutassut.

"Shamantha"


Tyttö, hännällä, nro 4. Valkoista tassuissa.
"Sharon"

Poika, nro 2. Siunattu pätkällä häntää ja valkealla etutassulla.

"Sheriffi"

Nimet ovat työnimiä. Niiden keksiminen on nimittäin älyttömän hauskaa.
Oikeat, rekisterinimet tulevat olemaan A-alkuisia.

Kutsumanimet uudet kodit saavat keksiä itse, tietenkin.:-D

Ne on aivan valtavan söpöjä.

Näyhnäyh.

Kasvu jatkuu.Pienin painoi eilen 344g ja suurin 356g. Viimeksi suurin, ei ole suurin tällä kertaa, joten tasaisest mennään. Hirveitä mölyapinoita ovat. Karmea yninä ja murmatus päällä, jos ei tissimaito virtaa suuhun välittömästi, kun sitä alkaa haluta. Ihania.

Hei, me kasvetaan!

Punnitsin pennelit tänään ja painot olivat nousseet kaikilla. (Se ei ole mikään ihme, jos kaverit vaan syö ja syö ja syö...:) Kasvu oli vähintään 25g ja eniten kasvaneella 39g. Xena malttaa juuri ja juuri käydä ulkona pissillä, mutta sitten pitää äkkiä päästä sisälle ja pentusten luo..

Viisikko.

Pennut syntyivät:
00.38 Tyttö, 252g
01.07 Poika, 261g
01.21 Poika 237g
01.43 Tyttö 230g
01.57 Tyttö 233g

Täällä tällästä!

Viime yönä syntyi viisikko, valmiina seikkailuun!

Ekana (huutava;)tyttö, sitten (nälkäinen;)poika, sitten (pätkähäntä;) poika, sitten (rotanhäntä;) tyttö, sitten vielä (reipas;) tyttö.

Häntiä on siis vain yksi kokonainen, yksi pätkä ja loput enemmän ja vähemmän töpöjä.

Me ollaan ihan in lööv. Lasten kanssa tapellaan, ettei saa koko ajan istua pentulaatikon vierellä.

Oiva aikoo "taistella iskän kanssa, että voitais pitää pennuista kaksi."

Sentti on hieno, avautumisvaihe alkoi aamupäivällä ja lopulta pennut syntyivät parissa tunnissa yöllä. Voi ihme. Hiljaisia ovat nyt.

Ne on niiiin söpöjä. Niiiiin söpöjä.

Kiitti Mirmami vielä. <3>

vuorokausi 58.

"Äiti antoi mulle rahaa, sanoi osta kalaa, minullapa kotonani onkin valaskala..." (mukaellen lastenrallatuslaulua.)

Huhhei, lähenee loppuaan tämä piina. Xenan vatsalaukku on piukassa paikassa ja mieluiten muori syö kolme pikkuruokapalasta kerralla, noin viidentoista minuutin välein.;-)

Xena venyttää itsensä nukkuasentoon niin, että keuhkoillakin olisi tilaa hengittää.

(Puuh, puuh.:-) <3<3

Vuorokausi 52.

Pötsin ympärysmitta 62cm tänään (jännitettynä..;-)

(mittarin huomio; Vitshi, tää on kivaa!

Eipä mulla ole viisaampaakaan tekemistä.:-)

Sentti Penttinen.

Näyttää tänään tältä.

Öisin juostaan ulkona ja hikoillaan.

En kaipaa vähääkään itselleni noita lopputiineyden iloja.;)

Vuorokausi 48.

Laskinko oikein vuorokaudet?

Vatsanympärys tänään 60cm. Huhhuh.

Sentti päivässä, nimensä mukaan.

Ei vaiskaan, vähän nuo pötsintäyttöajatkin

tuohon lukemaan vaikuttaa.:-D

Vrk 45.

Pötköttelykuvassa tuo "hieman" levinnyt vyötärönseutu paljastuu. . .

Ulkohommia.

Edit.tuolla yläpalkissa on kirjoittamiani sivuja, joita voi käydä halutessaan lukemassa.

Xena käski kertoa arvon lukijoille, että ei jäänyt pentuineen traktorin alle,

vaikka olikin lähistöllä, kun siirrettiin puita.

Sentti osallistui pureskelemalla yhtä (1) halkoa ja pyörimällä neljissä (4) jaloissa.<3

44. tiineysvuorokausi.

Xena on tosi rauhallinen, vaikka onkin mukana kaikessa. Sen liikkeissä on varovaisuutta ja huomaa selvästi, että se varoo lapsia, jos he tulevat lähelle, kääntää mielellään päänsä ja suojaa vatsaansa.

Kuva ei anna todellista kuvaa vatsasta, mutta kyllä se siellä on. Vatsalinja ei ole enää sporttinen, vaan lähinnä röllykkä.
Vatsan ympärys tänään:58,5cm.